Kesän tehdessä tuloaan Petteri-omenapuuni, jonka sain lahjaksi pari vuotta sitten siskoni Tuulan perheeltä, ja jonka toin Nummelan rivitalokaksiomme pihamaalta juuripaakun kanssa, on alkanut tuottaa lehtiruusukkeita, joiden päihin on tulossa kukkia--toivottavasti.
Se puu pysyi hengissä, vaikka se oli koko talven ulkona tämän uuden talon räystään alla kaikki säät. Olen niin kiitollinen, että se jatko elämäänsä ja hedelmän tuottamista kaiken kokemansa jälkeen. (Taustalla oleva kukkapenkki on edellisen asukkaan jäljiltä, ja häviää kuvioista, kun sokkelinjuuresta kaivetaan kaikki mullat pois, ja laitetaan tilalle kosteuseristelevyt ja sepeliä).
Tuo omenapuu opettaa minua itseäni, että mikään koettelemus ei voi viedä minulta pois sitä armoa, jonka olen saanut, kun saamme kulkea Taivaan Isän johdatuksessa. Hän vie meitä kädestä pitäen eteenpäin, vaikka itse joskus tuntisimme olevamme hukassa kaiken tapahtuvan keskellä. Ja me saamme tuottaa kukintoa ja hedelmiä hänen kunniakseen.
Eikä mikään voi riistää meitä hänen kädestään. Room.8:38-39
Odotan iloiten kesää kaikkine ympärillä näkyvine luonnon rikkauksineen.